What a feeling

Blogiin tulee nykyisin näemmä kirjoiteltua vain koetulosraportteja. Osin syy on siinä ettei vaan jaksa eikä huvita kirjoitella arkisesta aherruksesta, osin siinä että tämä WordPressin alusta toimii ainakin itsellä nykyisin tosi takkuisesti. Noh, hyvä että edes niitä koetuloksia. Ja ei, ei olla tehty ykköstä. Kokeessa kyllä käytiin taas.

Seuramme järjesti syksyn ratoksi vielä yhden iltakokeen ja siellä piti sitten olla sekä hommissa että kisaamassa. Kisatöitä on kuluneen kesän ja syksyn aikana tullut tehtyä aikaisempaa enemmän, usealle seuralle ja useassa eri lajissa, ja kieltämättä talkooväsymys on alkanut painaa. Näissä kisoissa tuli hoideltua yhden illan aikana vähän kaikkia mahdollisia kisaduuneja sikin sokin ja kun oma suoritusvuoro tuli aikataulusta melkein tunnin myöhässä, Naava oli maannut autossa kolmisen tuntia ja se piti kiskaista sieltä osapuilleen suoraan paikkamakuuseen. Ei hyvä. Kaikkeen muuhun voin mennä suht suoriltaan sen kanssa mutta makuuseen pitäisi saada valmistautua paremmin. Piilokin oli eri kuin mihin on kokeissa totuttu, minkä osaltaan veikkaan lisänneen Naavan levottomuutta. Oli liikkunut ja vikissytkin vähän. Makuusta tämän vuoksi 8.

Yksilösuoritus oli jaettu kahtia. Edellisen kokeen jälkeen olen tehnyt Naavan kanssa pitkälti vain vireen nostoa kehään tullessa, tarkoituksena parantaa ennen kaikkea seuruuta joka perusoletuksena tulee aina ensimmäisenä liikkeenä. Tämä koe alkoi kuitenkin luoksetulolla…

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan 9Naava on tehnyt viime aikoina parempiakin stoppeja. Lähti luoksetuloon vähän liian kovaa vauhtia, mikä oli ihan oletettavissakin kun kehään tultiin napakalla asenteella. Vauhtiin nähden stoppi oli ok. Kuulemma annoin vaan käskyn liian aikaisin.

L-liike (M-S) 8Paras ällä kokeessa tähän asti! Seuruu oli kohtalaista ja jäävätkin menivät oikein. Yksi turhauma-hau naavalta pääsi makuussa ja seisomisesta se kiertyi vähän perääni.

Tunnistusnouto 9Pureskeli ainakin kapulaa.

Kaukokäskyt 0 (I-S-M-S-I-M) – Kaksoiskäsky alkuun, yksi väärä vaihto (S-M meni S-I-M) ja sitten joko yksi tai kaksi kaksoiskäskyä, en muista. Jos kaksi, sitten nolla oli kai oikein. Jos yksi, tästä olisi voinut hyvin irrota vielä vitonen. Kaikki vaihdot Naava teki mutta tosiaan yksi meni väärän asennon kautta ja sitten oli noita tuplakäskyjä kun Naavan huomio ei ekalla käskyllä ollut minussa vaan jossain ihan muualla. (Lisäys sääntökirjan tutkiskelun jälkeen: ekaan vaihtoon tuplakäsky onkin -2 pistettä, ei -1 kuten muihin eli nollillehan se meni ihan reilusti. Turha siis urputtaa vaikka kuinka mieli tekisi :) ).

Nelosen kertoimella nollaksi mennyt liike tarkoittaa vain yhtä asiaa – hei hei ykköstulos. Naavan vire ei ekassa setissä ollut paikoin oikein kohdillaan mihin nähden l-liikkeen onnistuminen oli upea juttu ja selvästi sen treenaaminen on alkanut tuottaa edes jotain tulosta. Kaukoissa vireongelma sitten eskaloitui – kuten niin usein kokeessa. Pakko kai siihenkin on kehittää jokin treenisuunnitelma. Kun vain tietäisi millainen.

Toiseen settiin mentäessä Naava tuntui jo paljon paremmalta. Se oli mukana, se keskitti huomionsa minuun, me olimme yhdessä! Ja se teki aivan upean seuruun <3. En tiedä miltä se näytti mutta se tuntui niin uskomattoman hyvältä. Seuruussa oli askelsiirtymät oikeaan ja vasempaan, joita uusilla voittajan säännöillä ei saisi olla, mutta Naava selvitti nekin hienosti. Jopa sen vasemman, joka vanhoilla säännöillä oli meille niin kovin vaikea. Naava peruutti kohtalaisesti – ei hyvin mutta paremmin kuin aikaisemmin kokeessa. Ja ennen kaikkea, se piti kontaktin, se oli innokas, se oli mukana joka hetki. Minä tunsin sen vierelläni ja se tuli mukana niin vaivattomasti. Juuri tältä seuraamisen kuuluu tuntua! Mikä ero edelliseen kokeeseen, kuin yö ja päivä. Seuruusta saatiin 9 ja tuomarilta ja parilta katsojaltakin kehut kokeen jälkeen.

Ohjattu nouto 10 Valmistelevan osion seuruu ei ollut enää ihan yhtä intensiivistä mutta kelvollista kuitenkin. Nouto oli hieno.

Ruutu 8Ruutu sijaitsi hieman normaalista poikkeavassa paikassa mutta Naava löysi sinne hienosti ja osui kutakuinkin keskelle. Maassa ollessaan se nuuski ja teki jonkin oudon pienen ryömimisliikkeenkin, nähdäkseni nimenomaan jonkin hajun houkuttelemana. Varsinainen aivopieru tapahtui kuitenkin siinä, että Naava ei tullut ensimmäisestä kutsusta seuruuseen. Naava! Joka on ruudussa pikemminkin jousilla valmiina lähtemään!

Metallinouto 9Perussuoritus, en tiedä mistä piste lähti.

Kokonaisvaikutus 8

Yht. 244p. VOI2 ja sija 2./4

Ristiriitaiset fiilikset. Tehtiin piste-ennätys, pisterivi oli kaiken kaikkiaan hieno ja leijun vieläkin sen seuraamisen johdosta. Samalla harmittaa kaukoista ”menetetty” vitonen, joka olisi riittänyt siihen että se ykköstulos olisi vihdoin tullut. Tällä suorituksella se olisi tuntunut ansaitultakin. Olihan siellä pikkuvikoja ja vireongelmiakin alkupäässä mutta ne vireen ailahtelut olivat tällä kertaa hetkellisiä pikemminkin kuin koko suorituksen läpi jatkuvia. Lisäksi joukossa oli jälleen kerran myös niitä onnistumisia ja parannuksia juuri sellaisissa asioissa joita on viime aikoina treenattu. Ei tätä koetta voi epäonnistumisena pitää, ei mitenkään päin! Ja juuri siksi ja juuri silloin se ykkönen tuntuisi makealta.

Mutta treenaaminen jatkukoon. En tiedä, kisataanko ennen ensi kevättä vai ei – tämän ainakin piti olla se viimeinen yritys ennen talvea. Katsotaan.

 

Mainokset

Takaisin kehään

Sunnuntaina käytiin taas tokokokeessa. Ei mitään uutta auringon alla, ellei nyt sitä lasketa että taas löytyi uusi liike joka on mahdollista nollata – ruutu. Se on tosin ollutkin vain ajan kysymys, sillä ei se Naavan ruudun keskelle hakeutuminen nyt niin sataprosenttisen varmaa ole. Jos sattuu stoppaamaan liian lähelle jotain reunaa niin ulos lipsahtaminen on herkässä.  Jälleen siis yksi VOI2, mikä ei kyllä oikeasti edes harmittanut. Ohimennen joo, kun tilanne oli vielä päällä, mutta jälkikäteen ei. Todennäköisesti joku kerta harmittaa taas enemmän mutta nyt on ollut niin paljon muuta pohdittavaa.

 

 photo WP_20160811_001_zpsd7efjdyw.jpg

Naava oli voittajaluokan ainoa koira, joten paikkamakuussa seurana oli kaksi nollakoiraa. Lisäksi yksilöliikkeet oli jaettu neljään osaan eli pääsin palkkaamaan useasti suorituksen aikana vaikka ainoita olimmekin. Salme Mujunen on muutenkin mukava tuomari mutta ehdoton plussa hänen kokeissaan on juuri tuo että ei tarvitse pelätä että koko suoritus pitäisi pakertaa yhteen pötköön. Se kun ei Naavalle ole ihan paras tapa. Toki useasti kehään tulo ja pois meno rassaa henkisesti, kun tunteet seilaavat äärilaidasta toiseen, mutta kyllä se on kuitenkin pienempi paha jos valita saa.

Päivän pistesaldo:

Paikkamakuu 10 – sanoi kerran HAU jätettäessä mutta tuomari ei saanut varmasti sanottua että se oli juuri Naava (tunnisti kyllä äänen sitten myöhemmin :D ). Hyvä makuu.

  1. osio:

Seuraaminen 7,5 – paremmat pisteet kuin olisimme ansainneet. Aivan kauhea seuruu, Naavan vire seuruussa vain pahenee kokeesta toiseen. Sen odotusarvo kehään tullessa oli pyöreät 0. Jätätti, oli väljä, nuuski ja oli muutenkin ihan tavoittamattomissa.

L-liike (maahan-seiso) 6,5 – Sentäs parempaa seuraamista kuin edellisessä kokeessa mutta ei hyvää edelleenkään. Maahanmenon istui, seisominen sentään meni ok. Edelleen Naava oli minulta kadoksissa.

Luoksetulo stopilla 10 – Oho! Itse tosin kämmäilin vähän, kun en kuullut liikkurin ”matka riittää”-käskyä mutta Naava hoiti oman tonttinsa kunnialla. Eipä muuten olla ennen kymppiä tästä saatukaan. Enkä vielä joskus uskonut sen olevan meille mahdollistakaan.

2. osio:

Ruutu 0 – Voi harmistus sentään. Naava stoppasi kyllä ruudun sisälle mutta niin lähelle etureunaa, että tiesin jo että nyt ei muuten pysy sisällä. Nopeasti yritin kalkuloida mitä kannattaisi tehdä mutta päädyin sitten vain toivomaan parasta ja käskyttämään maahan. Joku muu ratkaisu olisi ollut todennäköisesti parempi – joko peruutuskäsky (ei välttämättä olisi tajunnut siinä yhteydessä ja niin kaukaa?) tai sitten uusi ”ruutuun”-käsky (jolloin olisi voinut kiepsahtaa vielä pahempaan paikkaan). Ja ylihän se meni niin että hujahti. En tehnyt liikettä loppuun vaan kävin rauhassa korjaamassa Naavan paikan ja otin sen sitten ylös. Ei tästä soveltamisesta välttämättä hyötyä ollut mutta tuskin haittaakaan. En vain halunnut taas kerran toimia ”virheen” tullen tavalla jolla en treeneissä ikinä toimisi. Luulen, että Naavalle tämmöinen soveltaminen kokeessa voi tehdä ihan hyvääkin. Sen näkee jatkossa.

Tässä vaiheessa meinasi pikkuisen kismittää mutta seuraavan kehän rakentumista odotellessa päätin, että kun kerran ruudun kanssa pääsin eroon koefiiliksestä sen mentyä mönkään ja sain sovellettua siihen treenimäisen ratkaisun niin yritetään sitten saavuttaa jonkinmoinen treenifiilis lopuissakin kehissä. Kun jännitys oli poissa, siihen voisi olla mahdollisuuksiakin. Naavalle hyvä mieli ja sitä kautta itselle. Tehdään kokeenomainen treeni ja pelastetaan se mitä pelastettavissa on!

3. osio:

Ohjattu nouto 8,5 – Vähennys valmistelevasta osuudesta joka oli edelleen löperöä menoa. Ei ihan niin paha kuin kokeen aikaisemmat seuruut mutta oli kuitenkin. Stoppikin valui. Itse kapulalle meno ja sen nouto hyvät.

4. osio:

Tunnari 9 – Vähennys pureskelusta palautuksessa. Kelpo suoritus muuten. Mitäköhän tuohon pureksimiseen keksisi? Aina kun se ei puske esiin mutta koetilanteessa takuulla.

Kaukot 5 – Tuttua ”nnggh”-vääntöähän se oli mutta kyllä sieltä vaihtoja tarpeeksi tuli vitoseen. Voitto sekin, joka kerta. Mutta kaipaisi kovasti työstämistä…

Metallihyppynouto 10 – Taattua Naavaa. Peijooni tietää kyllä jo hyvin, että tämä on viimeinen liike, sen verta täpäkkänä oli kun homma oli ohi. Saisi olla jo vähän aikaisemmassakin vaiheessa koetta :D !

Kokonaisvaikutus 9 – Yllättävänkin hyvä arvosana, kun oma tunne oli kokeen alkupuolella vähän mitä oli. Mutta ehkä se loppupuolen tsemppaus ja parempi mieli näkyi päällepäinkin?

Kokonaispisteet 231,5 ja siis VOI2 ja luokkavoitto (1/1).

 

 photo WP_20160828_005_zpsjzampm4u.jpg

Pistesaldo yllätti suuruudellaan, sillä olin jo ihan varma että korkeintaan kolmonen sieltä tänään heltiää. Ei siis oikeastaan mitään syytä valittaa. Koira on hengissä, tällä tietoon terve ja treenisuunnitelmiakin on. Nyt keskitytään tovi vireeseen ja mielentilaan. Kasvatetaan Naavan oletusarvoa kehään mennessä. Jos joku muu sauma sen johdosta prakaa niin prakatkoon. Ekat suunnitelman mukaiset lyhyet treenipätkät on jo tehty ja voi että se tuntuu hyvältä kun koira lähtee mukaan ja ON mukana niin että sen tuntee. Tästä jos saisi nyt pidettyä kiinni ja jalostettua hyvään suuntaan. Edellyttäen, että Naavan niska ei ota asiasta itseensä (mikä on osasyy siihen että se seuruutreeni on jäänyt viime vuoden aikana vähälle). Varpaasta johtuva sairausloma teki niskalle selvästi hyvää mutta vähän on kireyksiä taas ilmaantunut kun on aloitettu toko ja jäljestys.  Toisaalta taas tuntuu, että tuon niskan huoltoon alkaa itsellä olla jo jotain tuntumaa. Jos se ottaa liikaa itseensä niin sitten pitää miettiä asioita taas uudelleen. Toistaiseksi säännöllinen hieronta, venyttely, lämpöpussihoito ja BoT-kauluri ovat purreet alkaviin oireisiin sangen mukavasti.

 

 photo WP_20160809_008_zpsp40hhyyq.jpg

Pieni kuulumisten päivitys

Mitäpä meille kuuluu? Hyvää, pikkuhiljaa, toistaiseksi. Koska mistään ei voi enää olla varma (milloin toisaalta sitten muka voi…?), jokainen hetki on sinällään arvokas. Varvasepisodin alkaessa jaksoin vielä murehtia siitä, että treenit piti toviksi pistää syrjään ja eräs koeosallistuminenkin perua. Selviytymiskeino kai sekin, epäolennaisuuksiin takertuminen. Nyt, kun treenailua on voitu pikkuhiljaa aloittaa ja mietiskellä loppuvuoden koekalenteria, treenaaminen tuntuukin kumman turhanpäiväiseltä. En väitä etteikö se tokon voi-ykkönen edelleen himottaisi ja haaveita olisi vielä jäljenkin suhteen mutta on tärkeämpiäkin asioita. Yhtäkkiä on hyvin tyydyttävää vain kävellä metsässä koiransa kanssa ja olla onnellinen siitä että se ylipäänsä on siinä. Istahtaa laavulle sadetta pitämään, vieretysten ja ihan hiljaa. Syödä yhdessä mustikoita. Ottaa nokoset kylki kyljessä. Välillä toki vähän treenatakin, ihan vain siksi että se saa koiran silmät loistamaan ihan eri tavalla kuin mikään muu.

 

 photo WP_20160715_005_zpsd6jefob7.jpg

 

 photo WP_20160715_007_zps9sqtsd3u.jpg

 

Viime viikkoina on palailtu hissuksiin normaaliin elämään. Tassua suojasin ensalkuun tossulla mutta koska haava on parantunut niin nopeasti, hyvin ja ilman kommervenkkejä eikä Naava sitä tunnu missään tilanteessa arkovan, on menty lopulta ihan paljain jaloin. Ihan suruitta en uskalla tuota päästää vielä rallaamaan kaverikoirien kanssa – tiedä, milloin uskallankaan. Siinä touhussa kun katoaa järki joka karvaturrilta ja sitten mennään eikä meinata. Pitää kai ruveta pikkuhiljaa tosissaan miettimään sitä ihan ikioman kaverin hankkimista Naavalle…

 

 photo Kuva0792_zpsmdrmi2qu.jpg

 

 photo Kuva0794_zps8qkdfxpt.jpg

Vaikka tätä varvasasiaa ei aktiivisesti päässään pyöritäkään niin kyllähän se tuntuu jonkinmoisena möykkynä mielen perukoilla ja olo on ollut kesällä välillä kovinkin väsynyt. On ollut ihan konkreettista sisar hento valkoisena touhuamista tassuhaavaa parannellessa ja jalkaa paketoidessa ja sitten sitä enemmän tai vähemmän nakertavaa huolta, joka pistää tarkkailemaan mahdollisia onnahtelemisia tai muita epäpuhtauksia Naavan liikkumisessa. Sen lupauksen tein itselleni, että varpaat käyn läpi korkeintaan kerran viikossa tai parissa ellei mikään muu anna tsekkiin aihetta. Kynsien leikkuun yhteydessä pieni jokaisen varpaan ja kynnen tunnustelu – ja that’s it. Jos mitään uutta huolestuttavaa ei hetkeen ilmene, niin ehkä se normaali elämä tästä pikkuhiljaa taas valtaa alaa. Tai uusi normaali, miten vain.

 

 photo WP_20160720_003_zps26kkk5ip.jpg

 

 photo WP_20160730_004_zpskcto2vpj.jpg

 

 photo WP_20160730_007_zps2qbt068s.jpg

Kiitos kaikille myötätuntoa osoittaneille ja Naavan vointia kyselleille. Tällaisen yrmeän erakkoluonteenkin sydäntä lämmittää, että on ihmisiä jotka välittävät. On ilo saada harrastaa hyvässä seurassa ja mukava kantaa kortensa kekoon talkoilemalla kisoissa, kokeissa ja muissa tapahtumissa vaikka oma kisaaminen ja treenaaminen välillä olisikin hetken jäähyllä syystä tai toisesta!

 

 photo WP_20160807_003_zpsb53derap.jpg

Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni kuulumisten päivitys Kategoria(t): kuvia, terveys

Meidän kesäkuu…

Kai sitä pitää tämäkin postaus kirjoittaa.

Elämä aikaisempien koirien kanssa on opettanut, että seitsemän ikävuotta on rajapyykki jolle astumista on syytä pelätä.  Ja toteutuihan se seitsemän vuoden kirous Naavankin kohdalla… synttäreitä seuraavana päivänä näet totesin, että neidillä on yksi takajalan varvas kipeä ja vähän turvonnut. Ja tiesin heti.

Yhtäkkiä usea pieni mystinen juttu loksahti kohdilleen. Outo haluttomuus lenkeillä. Kummalliset nykäykset, kun jalka osuu huonosti maahan tai joku kivi tai juuri jää alle – nykäykset, joiden syytä etsin silmä kovana ja ihan turhaan Naavan etupäästä, koska sehän tässä on ollut viime aikojen murheenkryyninä. Muutaman viime päivän oudot säpsyilyt tassupesulla, kun olen siirtymässä kuivaamaan kyseistä jalkaa ja joiden syytä olin etsinyt jostain ylempää koska ekalla säpsyilyllä Naavan polvesta kuului kumma paukaus ja koska säpsyily oli alkanut aina jo ennen kuin olin koskenutkaan tassuun . Miten unohdinkin vanhan vihollisen? Miten se oli edes mahdollista? Missä välissä lakkasin hysteerisesti tarkkailemasta Naavan varpaita? Sen kynnet ovat olleet jo vuosia hauraat ja heikot mutta kuluneena keväänä ja kesänä ne ovat olleet paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Kai sitä oli antanut itselleen luvan hellittää. Ja siirtänyt huolestumisensa ihan muihin asioihin.

 

 photo Kuva0752_zpsgpgf4qrj.jpg

 

Jouduttiin odottelemaan viikonlopun yli ennen kuin päästiin lääkäriin. Röntgenkuva paljasti sen, minkä olin jo tiennyt – kynnen ydin ja kolmas varvasluu olivat alkaneet tuhoutua. Tässä vaiheessa kuitenkin poistettiin vain kynsi, joka oli jo melkein irti muutenkin, ja koska kynnen ytimestä saatiin otettua koepala, jäätiin odottelemaan sen tuloksia ennen varpaan amputaatiota. Itse olisin ollut valmis varpaan poistoon sen siliän tien koska tiesin mitä on tulossa, mutta kieltämättä lääkärillä oli ihan hyvä pointti kun hän sanoi että ikävämpi homma jos joskus pitääkin poistaa se viereinen varvas ja tämä on poistettu turhaan. Yritettiin siis toivotonta ja lähdettiin kotiin puoleksitoista viikoksi antibioottien ja kipulääkkeiden kanssa. Onneksi Naava on kiltti ja kiitollinen tassupotilas eikä ole moksiskaan siteistä, sukista ja töppösistä ja kaulurikin on ihan jees juttu.

 

 photo Kuva0757_zpsgpnprkap.jpg

Kuten odotettua, poistettu kynsi ei lähtenyt paranemaan ihan kuten pitäisi ja patologin vastaus sinetöi homman. Levyepiteelikarsinooma. Vaikka sen kuinka jo tiesi niin jysähtihän se aika tavalla silti. Vanhat muistot tulvivat mieleen ja tovi siinä meni, että sai kaivettua tämän hetken faktat erilleen kaikista tilanteen herättämistä tunteista. Lähitulevaisuuden askelmerkit ainakin olivat selvillä: varvas pois ja lisää antibiootteja, särkylääkkeitä ja tassupaketointia. Onneksi viimeksi mainittuun on vuosien varrella tullut jo rutiinia ja märät kelitkään eivät meitä haittaa.

 

 photo IMG_8116_zpsxvmxx8gz.jpg

Kesäkuu on mennyt saikulla ja lenkitkin ovat olleet lähinnä lyhyitä tepsutteluja lähiympäristöön. Tänään poistetaan tikit ja toivotaan että pikkuhiljaa päästäisiin kiinni taas normaaliin elämään. Synkistelyä on tullut tehtyä jo ihan riittävästi. Naavan ei tarvitse olla Eppu, me voimme selvitä tästä vähemmällä. Edessä tuskin on huolettomia vuosia mutta toivottavasti terveitä – ja jos ei ole, niin toivottavasti tämä tapaus on kilttiä sorttia eikä vie Naavalta kovin montaa varvasta eikä kovin tiuhaan. Voi olla, että joku päivä taivas tippuu  niskaan, mutta jos sitä pelkää liikaa koko ajan niin jää elämä elämättä ja kaikki yhteiset hetket nauttimatta.

 

 photo IMG_8127_zps7lwub8om.jpg

Agilityn SM-kisoja katseltiin livestreamista varvasamputaation jälkeisenä viikonloppuna. Naava sai sonninsudilla täytetyn puruluun toimettomuuttaan helpottamaan ja minä mietin, että tuolla mekin voitaisiin olla – paitsi ettei oltaisi. Jännä, että vaikka päätös jättää osallistumatta oli tehty ihan muista syistä ja kauan sitten niin silti se onnistui vähän kaihertamaan että ei oltaisi päästykään kun oltaisiin oltu sairaana. Hassuja ajatuksia. Totaalisen turhia.

 

 photo IMG_8139_zpsfdietedl.jpg

Kyllä se tästä. Torjutaan synkeitä ajatuksia ja nautitaan elämästä niin kauan kun sitä riittää. Pelloiltakin on jo korjattu heinä ja pian suunnataan ainakin jäljestämään, tassu tossutettuna ensalkuun.  Ja kohta Naava pääsee ehkä eroon jo uimakiellostaankin – asia, joka sitä on tainnut harmittaa saikullaan eniten.

Taas vuoden vanhempi Pikku-Naa

Niin se aika vaan rientää! Vaikea ymmärtää, että pikkuneiti Naa täyttää tänään jo seitsemän vuotta. Mutta uskottava se kai on.

Helteinen päivä aloitettiin järveen kastautumisella ennen metsään suuntaamista.

 

 photo IMG_8076_zpsvhmr1fj4.jpg

”Ai tuonne pitäisi mennä vai? Ihan ilman syytä?”

 

 photo IMG_8077_zpshxooxrlt.jpg

”Olisikohan tuo heittämäsi möhkäle vaivan arvoinen?”

 

 photo IMG_8078_zps9rciyw2f.jpg

”Pakko kai se on todeta lähemmällä tarkastelulla.”

(sitten seurasi hetki hyörimistä ja pyörimistä uimasillaan kun kyseinen puumöhkäle ei meinannut suostua suuhun pantavaksi)

 

 photo IMG_8081_zpssn9amxub.jpg

”Hyvin kulkee!”

 

 photo IMG_8085_zpsihq1yc0a.jpg

”Kato ny, ihan hyvä ote mulla siitä on!”

 

 photo IMG_8086_zpsy2kkexau.jpg

”Nousee nousee…”

 

 photo IMG_8087_zpstqlnuylz.jpg

”Ei muuten ihan joka koiralla näin hienoa aarretta olekaan!”

 

 photo IMG_8088_zpsmsznrmv5.jpg

”Jokohan se olisi pelastettu kuivalle maalle?”

 

 photo IMG_8089_zpsgx0bfxpi.jpg

”Pirskatti kun uidessa kastuu.”

 

 photo IMG_8091_zpsiu3msjcx.jpg

”Napakka ravistus niin kyllä sekin siitä.”

(Siihen se puumöhkäle sitten unohtuikin. Suuntasimme sinne metsään.)

 

 photo IMG_8097_zpsz1tuepfg.jpg

 

 photo IMG_8103_zpsqqnv72tb.jpg

 

 photo IMG_8106_zpsg95jkdfn.jpg

Illalla käytiin vielä tokotreeneissä toteamassa, että aika paljon olisi hommia tehtävänä… mutta tärkeintä on, että on tuo pikku iiskotti jonka kanssa niitä hommia tehdä. Neiti vain paranee vanhetessaan, joskin myös muuttuu koko ajan itseriittoisemmaksi ja omanarvontuntoisemmaksi. Toisinaan vähän raivostuttavaksi. Sellaiseksi justiinsa hyväksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Taas vuoden vanhempi Pikku-Naa Kategoria(t): kuvia