Pikku taistelija

Kesän jälkitreeneistäkään en ole tullut tänne kirjoitelleeksi. Treenattu kuitenkin on. Ehkä ei niin paljon kuin olisi aiheellista mutta jotain on yritetty. Välillä on ollut erittäinkin hyvän näköisiä treenijaksoja ja sitten homma on taas hajoillut sieltä sun täältä. Välillä Naavan kulmatyöskentely on ollut hienoa ja tarkkaa mutta suurimmaksi osaksi siellä on menty edelleen turhan paljon jalat eikä nenä edellä. Välillä annoin Naavalle tästä tiukempaakin palautetta. Lopulta olen päätynyt olemaan tyytyväinen siihenkin, että Naava vähän pyörii ja hakee kulmissa – niin kauan kuin sillä kuitenkin on joku maltti hommassa mukana ja asenne pysyy kasassa ja nenä maassa. Mitään paniikissa säntäilyä en halua. Mutta tasapainoiluahan se on koko ajan, herkkä laji kun on kyseessä. Naava onneksi kestää myös sanomista, kunhan se tulee aiheesta ja vastapainoksi tulee sitten kehuja ja ylistystä kun homma menee niin kuin pitää.

 

 photo WP_20161001_004_m_zpsjx906xph.jpg

 

Kesällä kyselin syksyn FH-kokeiden perään ja sain tietää että sellainen olisi suunnitteilla. Tavoite kisata kakkosluokassa tuntui melko utopistiselta mutta koska kukaan ei tyrmännyt tätä varovaista ideaa niin sitä kohti lähdettiin. Kulmatyöskentelyn ohessa loppukesän ja alkusyksyn aikana kiinnitettiin ekstrahuomiota ilmaisuihin. Joskus viime kesänä oli vaihe, että Naava suhtautui vähän liiankin innolla esineisiin ja pisti koheltaen menemään esineenkuvat silmissä vilkkuen. Silloin vähennettiin esineiden merkitystä ja lisättiin jäljelle ruokaa. Lopputulos: ilmaisee kyllä, mutta vähän hajamielisesti. Eli vaihteeksi taas kasvattamaan esinemotivaatiota, mars. Muutama viikko mentiinkin sitten niin, että esineellä maahanmenosta lensi välittömästi pallo, leikittiin pallolla hetki ja sitten rauha esineellä maaten ja ruokapalkkaa syöden. Ja tulihan sitä intoa! Samalla haettiin tarkkuutta mm. jäljestämällä tulitikunpätkiä nurmikolta. Ja tarkkuuttakin tuli.

Viime sunnuntaina koitti sitten koepäivä. Tiesin, että Naavalla on puutteensa, sen tämän hetken koulutusvaihe ei ole lainkaan ideaali ja että ongelmia olisi varmasti luvassa enemmän tai vähemmän. Esineilmaisuissa oli parhaillaan menossa vaihe, jossa saattoi odottaa voimakastakin turhautumista kun palkkaa esineiltä ei tulisikaan. Kulmatyöskentely voisi sekin olla ihan mitä vain, etenkin ottaen huomioon palkattomuuteen turhautumisen. Jälkipellon pohja oli kovin lyhyttä heinää ja haastavampi kuin mihin olemme tottuneet. Paljon vaaran paikkoja!

Aamun arvonnassa meille osui päivän viimeinen jälki, joten aikaa jännittämiseen riitti. Oman vuoron lähestyessä alkoi ohjaajan naama kuulemma kummasti kalveta. Olin ihan varma, että jäämme paalulle tai muuten vain nolaamme itsemme ihan totaalisesti. Kuudesta koirasta kaksi oli tehnyt jo hienon tuloksen ja kaikki muutkin olivat suoriutuneet kunnialla keskeytykseensä saakka. Miten meille kävisi?

 

 photo WP_20161001_002_zpsfm5rji3r.jpg

 

Tuomarille ilmoittautumisessa Naava ei suostunut istumaan ja paalulla minulle koitti pieni kylmän hien hetki kun se tutkaili ensin paalun vieressä sijainneet multapaakut ennen kuin poimi jäljen ja lähti etenemään. Kuulemma kuitenkin hyvä lähtö. Eka esine n. sadassa askeleessa ja ok ilmaisu. Pitkä, pitkä suora ja sen päässä traktorinurien keskellä, todella hankalassa paikassa piikki. Ja Naavalla oli kovin, kovin vaikeaa. Se haki ja haki ja pitkän taistelun jälkeen löysi jäljen. Jälleen pitkä suora jonka jälkeen piikki ja taas Naava haki ja haki. Ja selvisi eteenpäin. Esineillä Naava oli selvästi ihmeissään ja turhautunutkin kun homma ei mennyt niin kuin tapana on mutta jokaiselta se lähti tiukalla asenteella jatkamaan jäljestystä. Olin tästä jopa hieman ihmeissäni. Itse ilmaisut eivät olleet järin kauniita, sillä siellä oli niin vinoutta, liian aikaista makuulta nousemista kuin esineiden pureksimistakin – kaikki ihan odotettavissa olleita juttuja. Mutta se Naavan sitkeys ja asenne, ne tulivat minulle yllätyksenä. Se todellakin taisteli!

Taskussani oli viisi esinettä ja olimme kolmanneksi viimeisellä suoralla kun eteen tullut harhajälki koitui lopulta kohtaloksemme. Naava oli tehnyt hartiavoimin töitä ja vaikka se treeneissä ei ole koskaan sortunut harhaan, nyt se sen teki. En voi sitä siitä syyttää. Emme ole harhoja kovinkaan paljon treenanneet emmekä lainkaan pitkän, uuvuttavan jäljen loppupuoliskolla. Kiusaus tarttua helpompaan jälkeen oli aivan liian suuri. Tästä siis keskeytys.  Jatkoimme kuitenkin vielä toisen harhan yli (sekin yhtä vaikea), minkä jälkeen tuli esine ja pääsin palkkaamaan Naavan. Jätimme jäljen tähän ja jäljentekijä kävi noukkimassa viimeisen esineen talteen. Toisaalta siis ehkä hyväkin, että tulosta ei tullut vaan sain koetilanteessa tehtyä myös palkkauksen ja kehuttua Naavan maasta taivaisiin. Jos oltaisiin selvitty loppuun saakka, Naava olisi joutunut odottelemaan palkkaansa vielä pitkän tovin kun olisi kuunneltu ensin tuomarin arvio.

 

 photo Kuva0796_zpswxfhhlww.jpg

 

Tulosta ei siis tullut vaan 49 pistettä ja tuomarilta kommentti että tämä koira ansaitsisi taistelijan palkinnon. Hyvä näin ja olin Naavasta ihan hirmuisen ylpeä! Ei se kaunista jäljestystä ollut ja moni ”oikea” palveluskoiraharrastaja olisi varmasti tyrmistynyt näkemästään mutta minä tiedän millaisen urotyön Naava teki. Siellä näkyi juuri niitä ongelmia mitä tiesinkin todennäköisesti tulevan mutta Naava osoitti myös sellaista työmoraalia ja asennetta josta en ollut osannut uneksiakaan. Joku päivä me saatamme jopa saada sen FH2-koulariin oikeuttavan tuloksen, kunhan vain saan vietyä Naavaa eteenpäin sen ansaitsemalla tavalla. Nyt tietää ainakin mitä asioita pitää treenata.

Hieno pieni koira <3 . Ei täydellinen mutta silti ihan paras. Eilen Naa pääsi hierojalle ja vaikka kropasta löytyi kireyksiä pidemmältä aikaväliltä niin kuulemma myös huomasi että ihan hiljattain on tehty kovasti hommia…

 

 photo WP_20161016_006_zps7wwcg4bv.jpg

 

P.S. Yksikään kuvista ei ole koepaikalta ja ainoastaan tämä viimeinen on otettu kokeen jälkeen kotipihalla. Ikinä en muista/jaksa/saa aikaiseksi ottaa kuvamuistoja eivätkä ne siinä hetkessä tunnu tärkeiltä mutta jälkikäteen olisi kieltämättä kiva jos olisi edes jotain…